Psykoterapia on keskeinen osa useimpien psyykkisten häiriöiden hoitoa. Psykoterapiassa pyritään keskustelun ja muun vuorovaikutuksen avulla lievittämään psyykkisiä oireita ja parantamaan toimintakykyä. Eri terapiamuotojen välillä on jonkin verran vaihtelua siinä mihin asioihin kiinnitetään huomiota ja millä tavalla terapian katsotaan vaikuttavan psyykkisiin häiriöihin.
Psykoanalyyttinen terapia pohjautuu Sigmund Freudin kehittämään teoriaan psyyken kehityksestä ja toiminnasta, sekä tähän pohjautuvaan terapiamenetelmään, psykoanalyysiin. Teoria on toki runsaan vuosisataisen historiansa aikana muokkaantunut ja monipuolistunut - ja eriytynyt hieman toisistaan poikkeaviksi koulukunniksi. Perusasiat ovat kuitenkin säilyneet. Ihmisessä katsotaan toimivan tiedostamattomia, alitajuisia voimia ja yllykkeitä, jotka vaikuttavat tunnereaktioihimme ja sitä kautta toimintaan, arvostuksiin, ihmissuhteisiin ym. Keskeiset osat alitajuisista piirteistämme ovat muokkaantuneet varhaislapsuuden aikana, varhaisimpien ihmissuhteiden vaikutuspiirissä. Tunne-elämä ja erilaiset seksuaaliset toiveet ja yllykkeet ovat alitajunnan keskeistä sisältöä, samoin kuin odotukset ihmissuhteissa, miten odotamme muiden suhtautuvan itseemme.
Psykoanalyyttisen terapian erityispiirre on sen intensiivisyys (nykyään yleensä kahdesti viikossa, psykoanalyysissä yleensä 4x/vk, Freudin aikana jopa 6x/vk) sekä terapeutin suhteellinen passiivisuus ja neutraalisuus, joka asetelmana saa monet potilaan tunteet ja odotukset kohdistumaan terapeuttiin. Tämä ns. transferenssisuhde on merkittävä osa psykoterapeuttista työskentelyä. Siinä saattaa toistua tiettyjä alitajuisia ihmissuhdekuvioita ja emotionaalisia reaktiotapoja, joita voidaan sitten tuoda tietoisuuden piiriin. Alitajunnan sisältöä voi tulla tietoiseksi myös niin että asiat yhdistyvät, eli assosioituvat toisiinsa, saaden uusia tai tuoden esiin unohtuneita merkityksiä. Terapiassa saattaa myös suoraan aktivoitua unohtunutta muistimateriaalia.
Tämä kaikki ei tietenkään suoraan ratkaise potilaan ongelmia ja oireita. Yleensä monien vaikeiden tunteiden käsittely sinänsä koetaan helpottavana, mutta ei aina. Pyrkimyksenä on kuitenkin sisäisten kahleiden ja kieltojen avautuminen, mikä parhaimmillaan vaputtaa energiaa ja motivaatiota muutoksiin elämässä. Mihin suuntaan potilas sitten haluaakaan elämäänsä viedä on hänen omassa vallassaan - ja hänen vastuullaan.
Psykoanalyyttinen lyhytterapia on modifikaatio edellisestä. Pitkäaikainen psykoterapia on vaativaa ajallisten ja taloudellisten resurssien suhteen, joskus myös psyykkisen energian suhteen. Pitkään on ollut paineita kehittää lyhyempiä ja "tehokkaampia" terapiamenetelmiä, ja monia on lanseerattukin. Psykoanalyyttinen lyhytterapia on vastaus tähän, mutta pyrkimys pitää kiinni tietyistä menetelmän avainkohdista ja periaatteista rajaa sen käyttöalaa sellaisiin tapauksiin joissa ongelma on jotenkin tarkemmin eriteltävissä ja rajattavissa (ks. myös välilehti Palvelut). Transferenssisuhde ei yleensä muodostu kovin voimakkaaksi, joskin joitain piirteitä voi aktivoitua. Alitajuisia pyrkimyksiä voidaan päätellä epäsuorasti aiemmista elämänvaiheista ja (mahdollisesti toistuvista) ongelmista ihmissuhteissa ja muillakin elämänalueilla. Terapeutti on yleensä hieman aktiivisempi ja ohjaa keskustelua määritellyn ongelman kannalta merkittäviin aiheisiin.
Psykoanalyysin ohella - ja jälkeen - on kehitetty monia terapiamenetelmiä, jotka perustuvat toisenlaisiin teorioihin psyyken kehityksestä ja toiminnasta, esim. kognitiivinen terapia, tai sitten kiistävät tällaisen teorian tarpeellisuuden kokonaan (ratkaisu- ja voimavarakeskeiset terapiat). Usein on pyrkimyksenä lyhentää terapiaprosessia ja siten siitä aiheutuvia kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. Miten tässä on onnistuttu on jatkuva kiistelyn aihe.
Erillisen maininnan ansaitsevat ryhmä-, perhe- ja pariterapiat. Ryhmäterapioissa hoidetaan samantapaisia ongelmia kuin yksilöterapioissa, mutta tietysti ihmissuhteet, kommunikointi ja ihmissuhteissa omaksutut roolit nousevat korostettuun asemaan. Perhe- ja pariterapioissa luonnollisesti keskitytään perhesuhteiden ongelmiin.
En tässä esittele tarkemmin muita terapiamuotoja, koska en ole niihin käytännön tasolla perehtynyt. Kiinnostuneelle lukijalle voin ehdotta lukemiseksi teosta Mikael Saarinen: Psykoterapiaan?, jossa on lyhyesti esitelty useimpia Suomessa sovellettavia terapiamuotoja.
©Yksityinen psykiatri